Sammaleinen - neuletakki

Lomani aikana valmistui useampi ihan uusi projekti. Ei siis hyvin marinoituneita, vuoden kaksi puolivalmiina olleita tekeleitä. Vaan ihan fressiä tavaraa. Alku ja loppu tältä kesältä. Taputtaa itseään olkapäille - tap, tap.

Tästä takista vihjailin alkukesästä. Se oli silloin salaisuus. Lahjaksi valmistumassa. Nyt sillä on uusi omistaja ja siitä voidaan puhua ääneen.

Lankana Novitan Luxus Cloud, villa-bambu sekoite. Lankaa kului himppusen yli 650g. Ylistys tälle langalle heti kättelyssä. Ihanan pehmeä koostumus, sopivasti kierrettä, että säilyy neuloessa tiivis tunnelma. Puikon kärki ei karkaa langan säikeisiin. Joutuisaa neuloa. Kaunis pinta neuleessa. Mulle lanka oli ensi tuttavuus, mut mä tunnustan: tämä on rakkautta ensi silmukoista lähtien. Jatkan langan kanssa yhteistyötä joskus toiste.

Ohje Novita-lehti syksy 2008.

Blogiani seuraavat, tiedätte, että en pidä saumoista. Niiden kokoon kursimisesta. Tämän työn junailin niin, että niiltä vältyttiin lähes kokonaan. Etukappaleet ja takakappaleen neuloin yhdessä edestakaisena neuleena kainalokavennuksiin asti. Hihat neuloin suljettuna neuleena hihan pyöriön kavennuksiin asti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon tekniikalla. Eikä mulle jäänyt kuin hihojen istutus neulomalla. Tunnetilaani kuvaisin lähinnä eufoorinen. Että voi ihminen tehdä itsensä iloiseksi. Hymyni, kyllä, se on taas korvasta korvaan.

Kurkistus hihan alle. Näistä hihoista purnasin jossain vaiheessa. Ohje ei anna vinkkiä, miten kuvio käyttäytyy hihojen lisäyksien kanssa. Neuloin ja purin kaikkiaan neljä eri versiota, ennen kuin tyydyin tuohon joka tuolla kainalon alla pilkottaa. Munlaiselle yksinkertaiselle neulojalle kaikki pitäisi vääntää rautalangasta ihan hartaimman mukaan. Jos jotain ei ole sanottu, olen ihan pulassa.

Nappien ostaminen on aina työtä ja tuskaa. Niitä kun on tsiljoonia. Menin täällä stadissa pää Stockalle. Se oli vika tikki. Meni meinaan napin valinta hikoiluksi. Tuhansia nappeja yhden seinän täydeltä. Meinas alkaa alahuuli väpättämään, kun en osannut valita. Aloitin nappien valinnan poissulkutekniikalla. Värit, jotka eivät missään tapauksessa käy. Silti jäi satoja vaihtoehtoja, joita sitten vertailin ja koitin miettiä mikä näyttäisi hyvältä takin sammaleen vihreän värin kanssa. Noihin nappeihin sitten päädyin a) niiden juhlavan ulkomuodon b) neuletakkiin sopivan kiinnitys systeemin takia c) koska tiedän, että takin saaja on mieltynyt ruskeaan.

Noh, kun hikeä tirskuen, polvet valinnan vaikeudesta tutisten raahauduin kassalle, kohtasin nappiostoksen viimeisen koettelemuksen. Napin hinta 1.20/kpl. Ei jummi. Milloin olen viimeksi nappeja ostanut? Ne maksoi silloin muutaman kymmenen... penniä. Oli kai aika päivittää tietämykseni nappien hinnoista.

Nimesin takin Sammaleiseksi. On vihreä ja rosoinen tuo pinta.

Olimme molemmat tyytyväisiä. Minä ja takin uusi omistaja. Minä onnistuneesta lopputuloksesta. Uusi omistaja, uudesta neuletakista. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.